Tämän ohjeen tarkoituksena on perehdyttää käyttäjät OK:n koulutuksen arviointiaineiston itsearviointimallin 
toteuttamiseen. Mallin on tarkoitus olla mahdollisimman helppokäyttöinen. Jos jokin osa tuntuu monimutkaiselta toteuttaa, järjestössä sitä voidaan soveltaa omalla tavalla.
Tarkoitus on myös, että järjestö valitsee kysymyksistä itselleen hyödylliset osat. Esimerkiksi paikallisyhdistyksen ei ole mielekästä pohtia koulutushenkilöstön osaamista. Työkalut voi tulostaa.
Miksi?
Koulutus ja oppiminen ovat tärkeä osa monen järjestön elämää, vaikka niiden merkitystä ei aina tiedosteta. OK:n arviointimallin tavoitteena on tuoda koulutusta näkyvämpään asemaan järjestössä: kun jostakin puhutaan, sitä on myös helpompi lähteä kehittämään.
Itsearviointi auttaa järjestöä itse tunnistamaan omat vahvuutensa ja kehittämiskohteensa. Toisin kuin esim. hankkeiden kohdalla, tämän mallin ajatuksena on, että järjestö arvioi toimintaansa itselleen.
Mitä?
Materiaali sisältää kahdeksan järjestökoulutuksen ja sen arvioinnin ulottuvuutta, jotka esitellään taustoineen. Taustatekstien tukena on käytetty aiheeseen liittyvää tutkimustietoa.
Kuka?
On tärkeää pohtia, kuka itsearvioinnin tekee. Pienemmissä yhdistyksissä on luontevaa, että asiasta keskustellaan esimerkiksi hallituksen kesken ja mukaan otetaan myös esimerkiksi vapaaehtoiset kouluttajat. Suuremmissa järjestöissä, joissa on myös palkattua henkilökuntaa, arviointi voi toimia työkaluna heille itselleen.
Kehittävän arvioinnin taustalla on dialogisuus arvioinnin tekijän ja osallisten välillä, joten on tärkeää miettiä keinoja saada mahdollisimman moni ihminen mukaan. Tärkeää on, että sekä vapaaehtoisten että työntekijöiden mielipidettä kuunnellaan.
Miten?
Itsearviointikysymyksiin voi ainakin aluksi vastata omien mielikuvien perusteella, ”lonkalta”. Jos järjestöäsi kiinnostaa jokin tietty kysymys, sitä varten voidaan hankkia tietoa kunkin ulottuvuuden kohdalla ehdotetuilla menetelmillä. Kysymyksiä voidaan esimerkiksi pohtia yhteisen keskustelun avulla.
Kysymykset koskevat kahdeksaa eri koulutuksen ulottuvuutta. Voitte vastata kaikkia osa-alueita koskeviin kysymyksiin tai vain osaan. Valinnan avuksi voidaan käyttää aluksi esiteltävää pika-arviointia, jonka avulla järjestö voi valita kiinnostavat osa-alueet.
Kysymykset on jaoteltu perustasoon ja lisätasoon. Ajatuksena on, että perustason kysymyksiin voivat vastata nekin järjestöt, joissa koulutustoiminnan suunnittelu on vähäistä tai joissa arviointia ei ole totuttu tekemään. Lisätason kysymykset voivat toimia kysymysten lisäksi kannustimina järjestölle kehittää toimintaansa niiden tasolle.
Jokaisen kysymyksen kohdalla on annettu vastausvaihtoehdot: ei-osittain-hyvin. Kysymyksiin kannattaa vastata rehellisesti, koska järjestö arvioi itseään vain itseään varten. Kysymysten yhteydessä on myös vastausvaihtoehto ”tätä haluamme kehittää”, johon voi merkitä kehittämistä vaaditut kohdat.
Mikä on kyllin hyvää?
On hyvä kuitenkin muistaa, että se, mikä järjestölle on kulloisessakin tilanteessa kyllin hyvää, ei ole aina sama
kuin vaihtoehto ”erinomainen”. Voitte itse miettiä, mikä taso teille riittää. Järjestöillä on toiminnassaan muitakin kehittämiskohteita kuin koulutus. Kehittämisaiheet kannattaa valita siten, että ne tukevat järjestö toiminnan kehittämistä.
Kenelle?
OK:n arviointimallissa järjestö arvioi koulutustoimintaansa itseään varten. Ideana on, että järjestö voisi arvioida itseään itse valitsemallaan ajanjaksolla, esim. kahden vuoden välein. Jos jäsenet halutaan kehittämistyöhön mukaan, heidät on hyvä sitouttaa tehtävään jo arviointivaiheessa.
Kuinka laajasti?
Tämä materiaali sisältää paljon kysymyksiä. Arvioidakseen koulutustoimintaansa kattavasti järjestön ei tarvitse vastata niistä kaikkiin. Riittää, että valitsee itselleen olennaiset. Arviointi koetaan raskaaksi, jos se kuormittaa siihen osallistuvia liikaa. Kannattaa miettiä, mikä on minimitaso, jonka avulla järjestö voi kehittää toimintaansa ja edetä siitä.
Mitä sitten?
Tämän itsearviointimallin tarkoituksena on auttaa järjestöjä kehittämään koulutustoimintaansa. Toistuva itsearviointi voi herkästi jättää järjestön toimijoiden keskuuteen alituisen tunteen siitä, ettei koskaan ole riittävän hyvä. Tarkoitus ei ole ruokkia tätä tunnetta.
Itsearvioinnin tulos voi olla sekin, että koulutuksen todetaan sujuvan järjestön tarpeisiin nähden riittävän hyvin, jolloin laajamittaista kehittämistyötä ei edes tarvita, vaan voimavarat kannattaa käyttää johonkin muuhun.
Koulutuksen itsearvionti-sivulle
